Kemiallinen kastraatio, part 2

Viime vuoden marraskuussa laitoimme Bastalle kemiallisen kastraatiokapselin, joka vaikutti karkeasti sanottuna tammikuusta lokakuun loppuun. Muutos käytöksessä oli selkeä; rauhallisempi ja letkeämpi ote elämään, hajut (ei edes juoksuiset nartut) eivät kiinnostaneet, ruokahalu oli kunnossa, lenkityksen tarve väheni (tämä oli kyllä minun harmi, sillä omaki kunto romahti..)

Marraskuun ajan katselimme ja ihmettelimme, kuinka koiran olemus alkoi muuttua; pallit tipahtivat paikoilleen, ylimääräinen vatsamakkara katosi viikossa ja kaikki hajut maailmassa veivät otuksen taas mukanaan. Lenkkeilystä tuli vetokilpailu, jossa testattiin omistajan kenkien pitoa, käsivarsien voimaa ja hermojen kestävyyttä. Sisällä keskityttiin huutamaan ulko-oven edessä seuraavaa pihareissua, nylkyttämään kaikki koristetyynyt käyttökelvottomiksi ja nyrpistelemään systemaattisesti nenää aivan kaikelle ruualle, mitä kippoon (tai kongiin, tai minne tahansa) laitettiinkaan.

Sanomattakin selvää, että muutamien itkupotkuraivarien (allekirjoittaneen osalta, siis) jälkeen täytyi asiasta käydä Vakava Keskustelu, ja koska leikkaus on edelleen kielletty, päädyimme uusimaan aikaisemman ratkaisun ja näin saatettiin kapseli taas kerran niskanahan alle.

Kapselin laitosta täytyy mainita, että en yhtään ihmettele, vaikka jotkut koirat saattaisivat kaivata rauhoitusta sen laittoa varten. Sen verran ähistiin ja puhistiin, kun ei meinannut homma ihan heti onnistua. Kiitos herra Bastardon hyvien hermojen, selvisimme siitäkin kuitenkin kunnialla. Toimenpiteen jälkeen eläinlääkärikin sai suoraan suulle pusut, no hard feelings!

Tälläkin hetkellä vieressäni nurisee koira, joka haluaa taas ulos, sillä viime kerrasta on 48 minuuttia, mutta nyt tuon apinoinnnin kestää paremmin, kun tietää, että muutamassa viikossa kapseli alkaa vaikuttaa ja rauha palautuu tähänkin asuntoon. Sitä odotellessa...  

Niinan Koirapäiväkoti

Tervetuloa meille iltapäivähoitoon, meno voi näyttää jotakuinkin tältä :)

 

Todiste siitä, että koira elää ja voi paksusti. Tänään oli taas työvuoro herra bastardolla, joka piti sisällään makoilua eri  puolilla pajan lattiaa, hieman vaivaantunutta poseerausta ja ihan hulluja ilmeitä (jotka kuulemma pitäisi sensuroida...) 

Aikansa murjotettuaan piti mennä viereen tarjoamaan rapsutuksia, haleja ja pusuja päälaelle, ja johan muuttui herran olemus positiivisemmaksi :)

Lämmin aamupäivä

Kesä tulee tännekin, hitaasti mutta varmasti :) tänään aamulenkillä lämpötila oli jo selvästi korkeammalla kuin aikaisempina aamuina ja innostuinkin räpsimään pari kuvaa. Vielä on maa lumien sulamisen jäljiltä kovin ruskea, mutta varmasti maisema muuttuu vihreämmäksi aivan pikapuoliin.

Bastalla on kyllä tällä hetkellä aikamoinen  suojaväritys etunaan ja tuossa yhdessä kuvassa saa jo katsoa tarkemmin, että missä on kuvan koira..

Keväträhinää ilmassa

Sohvallamme kuorsaavasta otuksesta on kasvamassa iso äijä. Niin iso, että välillä pitää tehdä muillekin selväksi oma ylemmyys ja ego. Vaikka ilmassa on ollut merkkejä jo pidempään, on ne nyt jo varsin selkeitä. Herra ei tule toimeen vieraiden urosten kanssa, eikä siedä enää turhan lähelläkään. Edelleen lenkit sujuvat hyvin, mitään rähinää ei tapahdu toisia koiria ohittaessa, mutta auta armias jos on mahdollisuus sniffailla jonkun pyllyä...

Onneksi mitään vaani ja eliminoi - tyyliä ei harrasteta, joten vapaanapito on ihan turvallista edelleen. Oikeastaan tuntuu, että varmuus luoksetulosta vahvistuu päivä päivältä :)

huhtikuun puolikas

Aprillipäivä järvellä

2,5 tuntia vauhdikasta menoa järvellä :) Pitää ottaa ilo irti niin kauan kun sinne uskaltautuu käppäilemään. Koirilla oli hauskaa ja omistajilla mukavaa katsella kahden amstaffin riemua ja riehuntaa.

Keppi olisi pitänyt kantaa mukana tuliaisena...

Tiedossa namia tai tennispalloa. Basta innoissaan, Ruuti epäilee :D

Bastan pinkki narulelu olisi kovasti Ruutin mieleen..

"miten tän jätkän sais kiskottua oikeesen suuntaan...?"

lisää leikkiä...

...ja nujuamista

Mikä siellä meni?

Etualalla mursu, takana tarkkailee silakanmetsästäjä

Väsynyt ja tyytyväinen :)

Takaisin kotona! Hädintuskin pysyy koira enää pystyssä...